Näille sivuille on koottu tietopaketti siitä, kuinka kehitysmaita voisi tukea perinteistä kehitysyhteistyötä paremmin tarjoamalla näille maille yhteistyömahdollisuuksia suomalaisten yritysten kanssa. Samalla myös taloudellisten vaikeuksia parissa kamppaileva Suomi saisi mahdollisuuden laajentaa yritystoimintaansa maan rajojen ulkopuolelle, mikä voisi auttaa merkittävällä tavalla nostamaan Suomen uudelleen nousuun. On aika erikoista, että Suomi, joka ottaa vuosi vuoden jälkeen lainaa jo oman maansa talouden pyörittämseen, jakaa kuitenkin toisesta päästä suuria summia kehitysapua – erityisesti, koska kehitysapua on nyt alettu myös arvostella ja sen tehokkuudesta on alettu esittää kriittisiä väitteitä, joiden mukaan valitettavan usein kehitysyhteistyöstä ei ole ollut sanottavaa apua. Joissakin tilanteissa on jopa havaittu, että suomalaistenkin kehitysyhteistyölle rahoittamat varat ovat menneet aivan väärään osoitteeseen. Jos haluat tietää lisää kehitysapuyhteistyöhön sekä ehdottamiimme parannusehdotuksiin liittyen, jatka sivujemme lukemista.
Mistä näillä sivuilla oikein on kyse?
Emme tarkoita sitä, etteikö kehistysmaita pitäisi tukea – kyllä ehdottomasti niitä pitäisi tukea, onhan niiden ahdinkotila osittain juurikin meidän eurooppalaisten syytä ja hyödymmehän me monesti juurikin kehitysmaista tulevista tuotteista, jotka on raavittu kokoon kehitysmaiden asukkaiden selkänahasta. Monikaan ei tunnu välittävän esimerkiksi siitä, että kaakaon ja sitä kautta suklaan, tuottamiseen käytetään usein keinoja, jotka ovat suorastaan epäinhimillisiä. Lapsityövoiman käyttö sekä kaakaontuottajille maksettavat erittäin alhaiset korvaukset ovat valitettavasti arkipäivää monella kaakaota tuottavilla tiloilla. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää suosia reilusti tuotettua suklaata ja kaakaota. Sama tilanne on kahvin osalta.
Monesti sanotaan, että köyhälle on parempi antaa onki kuin valmis kalansaalis ja tämä pitääkin usein paikkaansa – olisi parempi opettaa kehitysmaiden asukkaat ottamaan itse enenevässä määrin vastuu omasta tilanteestaan. Jos kehitysmaissa tehdään kaikki valmiiksi ihmisten puolesta, on vaarana, että tuesta ei voida koskaan luopua ilman, että tuettu maa ajatuu jälleen suuriin vaikeuksiin. Sosiaalityössä eräänä työn keskeisenä tavoitteena on, että sosiaalityöntekijä tekee itsestään tarpeettoman asiakasperheen elämässä. Tämä voi tapahtua asteittain, mutta kuitenkin niin, että lopulta onnistuneissa asiakastapauksissa perhe pärjää omin avuin ilman sosiaalityöntekijän apua. Näin pitäisi menetellä myös kehitysmaiden kohdalla – antaa heille työkaluja, joiden avulla he voisivat pärjätä myöhemmin yksin ja kehittää oman maansa asuinolosuhteita.
Monesti länsimaalaisten väliintuloissa on myös ongelmana se, että jos muutoksia yritetään saada aikaan ikäänkuin ulkopuolelta tuntematta paikallisia olosuhteita, saatetaan tehdä jopa enemmän hallaa kuin hyvää. Toisinaan hyvää tarkoittavien länsimaisten yritykset auttaa saattavat kaatua myös kehitysmaissa rehottavaan korruptioon, minkä vuoksi lahjoitusvarat saattavatkin mennä aivan väärään taskuun. Tästä on uutisoitu viime aikoina runsaasti suomalaisissa ajankohtaisohjelmissa. Tämän lisäksi kehitysapua tekevien työntekijöiden saamat edut tuntuvat usein kohtuuttomilta. Onko oikein, että kehitysapua tekevien työntekijöiden perheille maksetaan usein suurten korvausten lisäksi vielä asunnot, lasten koulutus hienoissa yksityiskouluissa sekä monta ulkomaanmatkaa vuosittain? Samaan aikaan kun niiden kehitysmaiden, joissa nämä työntekijät asuvat, omat asukkaat joutuvat taistelemaan toimeentulostaan ja voivat vain haaveilla ulkomaanmatkoista, saati lomailusta edes omassa kotimaassaan.
Toisinaan väärällä tavalla toteutetun kehitysavun vuoksi ollaan jopa oltu sellaisessa tilanteessa, jossa paikalliset tuottajat ovat joutuneet vaikeuksiin kehitysavun kautta tarjottujen ilmaisten tuotteiden vuoksi – kukapa enää ostaisi paikallisen tuottajan suurella vaivalla tuottamia tuotteita, joista pitäisi maksaa korvausta, jos viereiseltä tilalta saisi samoja tuotteita ilmaiseksi? Näin vääränlaisella avulla voidaan luoda tilanteita, joissa itse asiassa haitataan paikallisen tuotannon kehittymistä.
Monessa tilanteessa kenties paras tapa tukea paikallista yritystoimintaa ja tätä kautta parantaa paikallisten olosuhteita, olisi tarjota paikallisille asukkaille mikrolainoja. Erityisesti monet naiset ovat saaneet mikrolainan turvin luotua toimintaa, josta on ollut parhaimmillaan hyötyä koko ympäröivälle yhteisölle.
Nykyisen kaltaista kehitysyhteistyötä paremmin voisikin toimia tilanne, jossa kehitysavun sijasta alettaisiin käydä oikeudenmukaisesti toimivaa kauppaa kehitysmaiden kanssa ja että kansainvälisestä päätöksenteosta tulisi tasavertaista. Tämä tarvitsisi maailmantalouden rakenteellista kehittämistä. Lue seuraavilta sivuiltamme lisää aiheesta käytävää keskustelua.
Kiitos pojat Nettikasinot247.com ja uudet netticasinot auttaa monia suomalaisia yrityksiä luomaan yhteyksiä ulkomaille.